Tapiolan kirkon peruskorjaus

Kuten usein 1960-luvun rakennuksissa, myös Tapiolan kirkossa oli kosteusteknisiä ongelmia ja ilmanvaihto kaipasi parantamista. Kirkosta on onnistuttu tekemään käyttäjilleen merkittävästi toimivampi, terveellisempi ja turvallisempi. Samaan aikaan peruskorjauksessa hienointa on tunne siitä, että rakennukselle ei ole tehty mitään, ja patinaakin on jäljellä.

Suomessa puretaan tällä hetkellä moderneja rakennuksia sisäilmaongelmiin vedoten. Tapiolan kirkon peruskorjaus näyttää, että näitä rakennuksia voi myös korjata niin, että alkuperäinen arkkitehtuuri säilyy.

Aarno Ruusuvuoren suunnittelema kirkko ja seurakuntakeskus valmistuivat vuonna 1965. Edellinen peruskorjaus ja laajennus tehtiin 1992, jolloin suunnittelusta vastasi Anna Ruusuvuori. Kirkkorakennuksen ulkopuoli ja keskeiset sisätilat on suojeltu.

Kuten usein 1960-luvun rakennuksissa, myös Tapiolan kirkossa oli kosteusteknisiä ongelmia ja ilmanvaihto kaipasi parantamista. Kirkosta on onnistuttu tekemään käyttäjilleen merkittävästi toimivampi, terveellisempi ja turvallisempi. Samaan aikaan peruskorjauksessa hienointa on tunne siitä, että rakennukselle ei ole tehty mitään, ja patinaakin on jäljellä.

Kirkon korjaus edustaa nykyistä restaurointi-ihannetta, jonka mukaan uusien lisäysten tulee olla mahdollisimman huomaamattomia. Tärkeimmissä tiloissa tekniikka, putkistot ja kanavat on saatu kätkettyä piiloon. Esimerkiksi kirkkosalin laattalattiaa purettiin, lisättiin alle tekniikkaa ja asennettiin takaisin vanhat klinkkerit.

Alttarista on tehty esteetön lisäämällä ramppi ensimmäisen penkkirivin tilalle. Lisäys on tehty niin eleettömästi, ettei se tunnu jälkikäteen tehdyltä. Suurimmat muutokset tehtiin 1990-luvun siivessä, jossa toimistojen tilalle rakennettiin kahvila ja pienempi monitilatoimisto.

Kirkko on Tapiolan 1950–60-luvuilla toteutetun puutarhakaupungin keskustan keskeinen rakennus. Kirkon korjaus on siis arvokas teko myös kokonaisuuden säilymisen puolesta.