Valitsija

Kun vastaanotin tämän tehtävän, en halunnut liikaa etsiskellä jo kirjoitettuja mielipiteitä ehdolla olevista rakennuksista, enkä halunnut jotenkin teoretisoida rakennusten arkkitehtuuria, koska minulla ei ole siihen mitään aiempaa taustaa. Halusin uskaltaa luottaa kokemukseen ja mietteisiin jotka kohteet minussa herättävät, en siihen mitä joku muu on rakennuksesta väittänyt.

Ehdolla olevat kohteet olivat hyvin erityyppisiä ja erilaisiin tarkoituksiin luotuja, joten valinnan tekeminen oli erittäin mielenkiintoista.

K-Kampus

K-ryhmän uusi päätoimitalo Helsingin Kalasatamassa teki vaikutuksen olemalla erittäin onnistuneesti yrityksen itsensä näköinen lippulaiva. Päätoimitalo on luontevasti omalakinen rakennus, joka istuu ympäristöönsä raikkaana ja uljaana. Rakennuksen palatsimainen luonne kirkastaa koko kortteliaan Kalasatamassa. Sisätilojen ratkaisuissa on otettu erityisesti huomioon työntekijöiden toiveet siitä, millainen on moderni, toimiva ja viihtyisä työympäristö. Tässä on onnistuttu erinomaisesti, ja tilat ovat joustavassa käytössä tarpeen mukaan, mutta tilankäyttö on jäsennelty erittäin selkeästi. Valoisa atriumtila ja sen keskiössä olevat suuret portaat jäävät mieleen kutsuvana kohtaamispaikkana. Akustiikka on erittäin miellyttävä ja pehmeä suurissakin tiloissa, ja avarista tiloista voi siirtyä hiljaisiin, keskittymistä vaativiin yksityisempiin soppiin tarpeen mukaan. K-ryhmän päätoimitalo kuvastaa työkulttuurin muutosta, jossa työntekijä on tärkeä työnantajalle, ja työn luonne ja sen tarpeet, mutta myös viihtyvyys ovat etusijalla työskentely-ympäristöä luotaessa.

Aalto-yliopiston uusi kampusrakennus

Aalto-yliopiston uusi kampusrakennus ja korttelialue onnistuu täydentämään Otaniemen kampusaluetta mielenkiintoisella tavalla aukioidensa ja rakennusten muodon osalta, erityisen kiitettävää on myös kunnianhimo kestävän kehityksen saralla. Rakennusten yhteispinta-ala on suuri, silti moduulimainen rakenne tarjoaa moneen taipuvaa tilaa ilman liiallista massiivisuuden tuntua. Toisaalta kokonaisuutta on sisältä käsin aluksi vaikea hahmottaa rakennusten luonteen vuoksi. Ulkoisesti rakennukset eivät tarjoa aivan erityistä elämystä, mutta interiöörit ovat materiaaleiltaan ja muodoiltaan erittäin tyylikkäitä ja kiinnostavia. Etenkin atriumtilat upeine portaikkoineen ja kattoineen ovat esteettisesti vaikuttavia ja mielenkiintoisia, kenties parasta uutta muotoilullista antia koko ehdokasnelikossa.

Kauppakorkeakoulu vaikutti solahtaneensa uuteen opinahjoonsa vaivatta, mutta monen taidekorkeakoulun kasvattina jäin miettimään, kuinka Väreen opiskelijat mukautuvat kovin muuntuvaisiin tiloihinsa. Aukinainen monikäyttöisyys voi vaikuttaa luovuutta ruokkivalta, mutta usein prosesseissa kaivataan myös privaattia tilaa, jossa saa kehitellä tekeillä olevaa rauhassa. Vasta syntymässä olevaa ei voi ikään kuin asettaa esille ja katseiden armoille liian varhain, vaan se tarvitsee turvaa ja suojelua. Tällaisessa tapauksessa opetellaan kenties käyttämään tilaa tilan ehdoilla.

Toritalo Kotka

Tiina Halosen rakennuttama ja Jari Prunnilan suunnittelema Kotkan Toritalo kohosi äitien ja tyttärien jo kolmessa sukupolvessa omistamaan ja ylläpitämään pihapiiriin.

Talo istuukin vanhaan pihapiiriinsä hyvin, mutta myös julkisivultaan hillityn tyylikkäänä kauppatorin muihin rakennuksiin. Sisäpihalle päin rakennus parvekkeineen henkii viehättävää kaupunkikorttelitunnelmaa. Valintoja ei ole tehty tuoton ja tehokkuuden maksimointi etusijalla, ja tämä rakennus tulee myös kestämään aikaa. Talon läpäisevä suuri porrasaula toimii ikään kuin porttina intiimin sisäpihan ja julkisen torin välillä. Samoin liiketilojen näyteikkunat avautuvat rakennuksen molempiin suuntiin. Normaalia isompi huonekorkeus on mahdollistanut asuntoihin kookkaat ikkunat.

Talossa tuntui asuvan kodistaan ylpeitä asukkaita, joista eräs asukas kertoi usein istuvansa torin puoleiseen päätyyn asuntoa vain katselemaan kaunista parvekettaan ja siltä avautuvaa vanhan tallirakennuksen katon, taivaan ja muun ympäristön sommitelmaa.

Kotkan toritalo on myös Suomen ensimmäinen kennoharkoilla toteutettu kerrostalo, joka ei Suomessa, toisin kuin Keski- ja Etelä-Euroopassa, ole ollut yleinen rakennusmateriaali. Meillä suositaan elementtirakentamista. Tiina Halonen halusi käyttää turvallista ja yksiaineista materiaalia, ja liittää samalla rakennuksensa vanhaan jatkumoon jossa rakennukset muurattiin. Kotkan Toritalo ansaitseekin erityismaininnan kunnianhimostaan erityisesti rakennuttamisen saralla. Tästä vuokratalosta toivoisi suomalaisen, kovin kasvottoman ja yksioikoisen vuokratalorakentamisen monin tavoin ottavan mallia. Tässä tapauksessa ihmiset ovat rakentaneet koteja ihmisille. Kotkan Toritalo pohjimmiltaan on yhden päättäväisen naisen ponnistelun ja erittäin tyylitajuisen arkkitehdin tahdon- ja taidonnäyte, uudisrakennus joka ansaitsee tulla huomatuksi ja rakastetuksi muidenkin kuin asukkaidensa toimesta.

Helsingin Olympiastadionin peruskorjaus

Tämän vuoden Arkkitehtuurin Finladia-palkinnon saa Helsingin Olympiastadionin peruskorjaus.

Helsingin Olympiastadion on urheilun, tapahtumien, viihteen ja turismin kohtaamispaikka – rakennus, jolla on värikäs historia ja takana jo monia muutoksia. Välttämättömään peruskorjaustyöhön on kohdistunut paljon intohimoa ja julkista painetta. Jokaisella tuntuu olevan sanottavansa siitä, mihin korjatun olympiastadionin pitäisi pystyä. Tämä kansallinen monumentti ei ole vain katseltava patsas, vaan siellä ollaan yhdessä ja koetaan monenlaista. Sen seinien sisällä tapahtuva toiminta muodostaa niitä elämämme erityisiä hetkiä: kohokohtia, sitkeää harjoittelua, pettymyksiä, hikeä, hurmosta, voittoja ja häviöitä.

Vuodelta 1938 peräisin olevasta ikonisesta rakennuksesta ei saa täydellisesti kaikkien sitä käyttävien toiveita täyttävää modernia super-areenaa, eikä tarvitsekaan. Monenkirjavan käyttäjäjoukon – siis meidän kaikkien – tarpeita on pyritty ottamaan huomioon, mutta vanhan rakennuksen ehdoilla. Halusin palkinnon myöntämällä kiittää historiantajuista ja tyylikästä korjaus- ja suojelutyötä.

Uudistettuna Olympiastadion palvelee silti kaikkia käyttäjiään paremmin ja monipuolisemmin. Etenkin yleisölle siitä on nyt kuoritunut elämys itsessään, paikka jonka historiaa ja henkeä voi aistia ilman tapahtumaakin. Kulkeminen on vaivatonta, kun saapumis- ja ulkotilat on nyt yhdistetty toisiinsa ja sisäisiä aitoja on poistettu. Katsomon penkit lisäävät tilaa liikkua katsomossa, nouseva istuinosa helpottaa kulkua ja antaa tilaa nousta tanssimaan tai huutelemaan jos mieli tekee. Uudet katsomon katokset sopivat täydellisesti vanhan rinnalle, ja julkisivun puuosan korottaminen pitää stadionin ilmeen silti entisen kaltaisena ulospäin. Säilytettyihin lippukioskeihin voisi rakentaa vaikkapa valoinstallaatioita tai keksiä niille jotakin muuta luovaa, vaihtuvaa käyttöä.

Peruskorjatuissa tiloissa huomaa pysähtyvänsä ihailemaan niin huolella kunnostettuja pienen pieniä yksityiskohtia kuin uusien tilojen, kuten stadionin alle louhittujen harjoittelusalien materiaalivalintoja, sekä alkuperäistä katsomon katosta, jonka säilyttäminen ja kunnostaminen on ollut varsinainen uroteko. Uudet rakenteet täydentävät Olympiastadionia mutta eivät pyri tuomaan siihen yllätyksiä, vaan tukevat tyylikkäästi stadionin alkuperäistä ja myöhempien rakennusvaiheiden henkeä. Stadionin logistiikka ja käytettävyys on parantunut huimasti, mutta aivan erityisen vaikutuksen tekee huolellinen, rakennuksen alkuperäistä henkeä ja ulkomuotoa kunnioittava suojelu- ja korjaustyö. Olympiastadionin taika on paitsi tallella, saanut vain lisää loistetta.