Suvelan kappeli

Suvelan kappeli nousee luontevasti alueensa kiintopisteeksi. Osa tiloista on Espoon kaupungin asukaspuistoa palvelevat muut toiminnot tekevät rakennuksesta eri-ikäisten ihmisten kohtaamispaikan. Julkisivuiltaan kuparipintainen rakennus nousee juurevasti maasta rakennuksen harjoihin ja tapuliin asti luoden veistoksellisen kokonaisuuden. Pääsalin interiööri on yksinkertaisuudessaan voimakas.

Suvelan uusi kappeli nousee luontevasti alueensa kiintopisteeksi. Rakennus rajaa selkeästi ympäröiviä reittejä ja piha-alueita. Julkisivuiltaan kuparipintainen rakennus kiertyy mittakaavaltaan miellyttävän sisäpihan ympärille. Ulkoinen hahmo varioituu taitteisen katon alla näyttäytyen eri suunnista aina kiinnostavan erilaisena. Kupariverhous nousee juurevasti maasta rakennuksen harjoihin ja tapuliin asti luoden yksiaineisen, veistoksellisen kokonaisuuden.

Kulku sisäpihan poikki rauhoittaa kävijän rakennukseen astumista varten. Aulatilat avautuvat hienovaraisesti silkkipainettujen lasiseinien läpi kohti sakraaleimpia tiloja. Pääsalin interiööri on yksinkertaisuudessaan voimakas. Suoraa ylävaloa täydentää alttarin taakse sijoittuvasta ikkunanauhasta tilaan tulviva takavalo, jota taiteilija Hannu Konolan lasitaideteos ”Minä elän” värjää ja kuvioi. Seinä- ja kattopinnat on verhottu elävästi profiloidulla puuverhouksella.

Asukaspuistoa palvelevat muut toiminnot tekevät rakennuksesta eri-ikäisten ihmisten kohtaamispaikan. Tilat avautuvat sisäpihalle, joka hienolla tavalla sitoo kokonaisuutta myös visuaalisesti. Sisätilojen materiaalimaailma on kauttaaltaan hillitty, mutta onnistuu luomaan eriluonteisille tiloille tunnistettavia piirteitä.

Suvelan uusi kappeli jatkaa OOPEAAn Anssi Lassilan vaikuttavien sakraalirakennusten sarjaa. Kärsämäen paanukirkko (2004), Klaukkalan (2004) ja Kuokkalan (2010) kirkot sekä nyt Suvelan kappeli ovat selkeää sukua toisilleen, mutta samalla omia, erilaisia arkkitehtuuriteoksiaan. Näitä kaikkia yhdistäviä tekijöitä ovat vahva materiaalisuus ja sakraalin tilan luomisen taito.