Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon valitsijaksi valitaan vaikuttaja, joka on tullut tunnetuksi muun alan kuin arkkitehtuurin asiantuntijana. Palkintotuomari tekee valinnan esiraadin valitsemien kohteiden joukosta. Tuomarin valitsee Suomen Arkkitehtiliiton hallitus.
Huomattavan kansainvälisen uran rakentanut Kaija Saariaho (s. 1952) kuuluu säveltäjäsukupolvensa ehdottomaan eliittiin. Saariaho opiskeli Sibelius-Akatemiassa, jossa hän perusti yhdessä Paavo Heinisen, Magnus Lindbergin sekä muiden merkittävien nykysäveltäjien johdolla uraauurtavan Korvat auki -yhdistyksen. Hän jatkoi opintojaan Saksan Freiburgissa ja vuodesta 1982 IRCAM-instituutissa, Pariisissa, josta onkin tullut Saariahon pääasiallinen kotikaupunki. IRCAMissa Saariaho on kehitti tietokoneavusteista sävellystekniikkaa ja perehtyi ääninauhaa ja elävää elektronista musiikkia yhdistävään sävellykseen. Ennen työskentelyään IRCAMissa, Saariaho tutustui myös ranskalaisiin spektralistisiin säveltäjiin ja heidän tekniikkaansa, joka perustuu äänispektrin tietokoneanalyysiin.
Tämä analyyttinen lähestymistapa innoitti Saariahoa kehittämään omia harmoniarakenteitaan sekä yksityiskohtaisen nuotinnustavan, jossa yhdistyvät harmonia, mikrotonaalisuus ja hienovaraiset äänen liukumat puhtaista sävelistä sävelettömään hälyyn – piirteitä, jotka kaikiki esiintyvät yhdessä hänen esitetyimmistä teoksistaan, Graal théâtre viululle ja orkesterille tai soitinkokoonpanolle (1994/1997). Saariaho on sittemmin keskittynyt oopperaan suuren kansainvälisen menestyksen siivittämänä.
Saariaholle on myönnetty useita merkittäviä säveltäjäpalkintoja, kuten the Grawemeyer Award, Wihurin Sibelius-palkinto, Nemmers Prize ja vuoden 2011 Sonning Prize. Vuoden 2013 toukokuussa Saariaho vastaanotti arvostetun Polar-musiikkipalkinnon. Vuonna 2015 Kaija Saariaho toimii Toru Takemitsu -sävellyskilpailun tuomarina.
Kun lupauduin valitsemaan vuoden 2015 Arkkitehtuuri Finlandia voittajan, en arvannut kuinka laajoihin pohdintoihin asiaan paneutuminen johtaa.
Olen ollut aina arkkitehtuurista kiinnostunut, ja työmatkoilla näen tietysti paljon erilaisia konserttisaleja, mutta katselen myös muuta arkkitehtuuria suurella mielenkiinnolla. Nyt tutustuessani viiteen uuteen suomalaiseen rakennukseen huomasin, kuinka tärkeiksi minulle nousivat projektien motivaatiot, rakennusten käyttötarkoitukset ja -mahdollisuudet, niiden sijainti ympäristössä ja tietysti ne ihmiset, jotka rakennuksia käyttävät. Sain muistutuksen siitä, kuinka syvästi arkkitehtuuri muokkaa todellisuuttamme päivittäin, ja kuinka itse reagoin myös fyysisesti eri tiloihin.
Finlandia-palkinnon viisi kohdetta ovat kaikki erityisen kiinnostavia rakennuksia monine hyvin tutkittuine ratkaisuineen. Kaikki rakennukset olivat myös kauniita ja tyylikkäitä. Niinpä valintani oli lopulta kokonaisvaltainen - valitsin rakennuksen joka miellyttää minua intuitiivisesti ja vastaa pyrkimyksiäni ja arvojani.
OP Ryhmän toimitilat muodostavat itse asiassa suuren korttelin, joka on varmaankin työntekijöille positiivinen ympäristö johtuen valosta ja suurista sisätiloista. Tuntui mukavalta että taloryhmän sitovan lasisen katon alta löytyvät kaikki päivän aikana tarvittavat paikat ja palvelut. On varmasti kitkaa vähentävää toimia vaihtelevassa mutta lämpimässä ympäristössä myös talvipakkasilla.
Merenkulkijaranta tuo korkeatasoisen asumisen ihan meren tuntumaan - osa huoneistoista on rakennettu jopa meren päälle. Hienoimmissa asunnoissa on unelmallisen kaunis merinäköala, kuin elävä taulu. Tyylikkäät talot on osattu sijoittaa ympäristöönsä luontevasti niin että tunnelma on yhteisöllinen, vaikka kyseessä ovatkin, ainakin osittain, eliitille suunnatut luksusasunnot.
Kangasala-talo on veistoksellinen ja persoonallinen rakennus, mutta sen pääsisäänkäyntiä ympäröivät arkiset rakennukset, ja lisääkin on tulossa, eikä talo näin ollen pääse ihan oikeuksiinsa joka puolelta.
On hienoa, että tällainen uusi kulttuurikeskus on voitu rakentaa ja toivottavasti talo pystyy tarjoamaan kaupungin asukkaille yhtä monipuolisesti kulttuuria kuin tilat mahdollistavat.
Espoossa sijaitsevaa upouutta Opinmäen koulua valmisteltiin vielä ensimmäisten oppilaiden vastaanottamiseen kun vierailin siellä. Suurin osa seinistä on käsittelemätöntä raakabetonia, ja minua askarrutti niiden ankara askeettisuus: millaista nuorten on kohdata joka aamu harmaat seinät? Lastentarhaosastolla näin ensi kertaa heleänsinisiä tuoleja joista oikein ilostuin ja mietin eikö pikkulasten tulisi olla enemmän värin ympäröiviä.
Vahvimmin minut vakuutti Puukuokka, Jyväskylässä sijaitseva puinen kerrostalo, joka on ihmisläheinen ja uuteen ekologiseen rakentamiseen pyrkivä kokonaisuus. Puunkäytön takia akustiikka on rapussakin miellyttävä ja kodikas. Rappukäytävä on laajuutensa takia myös valoisa.
Vierailu erään asukkaan kodissa ja hänen mielipiteensä puulla sisustetun asunnon ylivoimaisuudesta koskien juuri akustiikkaa ja viihtyvyyttä vakuuttivat. Itsekin tunsin intiimin ilmapiirin sisään astuessani. Asunnot ovat keskikokoisia, kooltaan 53:n ja 76:n neliömetrin väliltä. Kaikissa on joko ulko- tai sisäparveke, mikä sopii suomalaiseen ilmastoon.
Talon pihapuoli aukeaa kohti läheistä metsikköä, ja portaikon suurista ikkunoista avautuu metsämaisema eri suuntiin.
Kerrostalon viihtyisä rappukäytävä ja kodikkaat asunnot tuntuivat lupauksilta kohti uudenlaista, ihmisläheistä rakentamista. Tämä sopii erityisen hyvin suomalaiseen ja laajemmin pohjoismaiseen asumiseen ja elämään - miksei muuallekin.
Vierailun aikana ymmärsin myös osittain historiasta periytyvät, osittain betoniteollisuuden lobbaamat erittäin tarkat puun käyttöä rajoittavat paloturvallisuusäädökset Suomessa. Näistä johtuen ei tämänkaltaisia kerrostaloja ole voinut Suomeen rakentaa.
Tämä on jälleen esimerkki siitä, kuinka taloudelliset intressit voivat rajoittaa ekologisia ratkaisuja - tässä tapauksessa asumismukavuuden ja uudenlaisen rakentamisen lisäämistä!
Voittajaksi valitsemassani Puukuokka -projektissa yhdistyvät asiat joita arvostan sekä arkkitehtuurissa että elämässä: se on uskalias ja kunnianhimoinen työ, johon sisältyvät uuden rakennusteknologian tutkiminen, ihmisläheisyys, pyrkimys ekologisiin ratkaisuihin ja ihmisen elämänlaadun parantamiseen.
Tunnen voivani allekirjoittaa sen tekijöiden esteettiset ja eettiset ratkaisut. Puukuokka on myös rakennus, jossa kaikilla aisteillani parhaiten viihdyin.